Kisu osittautui meillä niin suosituksi, että päätin neuloa niitä lisää. Syntyi kolmen kisun verran perheenlisäystä.

Neulottu kisu

Ohje: Tekstiilit ja kestävä kehitys -sivuilta.

Lanka: Manor Maddison Fenice, luonnonvalkoinen
   (70 % villaa, 30 % kashmiria, ohjetiheys 10 cm=18 s tai 25 krs)

Puikot: Neulepuikot nro 3,5

Langan menekki: 20 grammaa

Koko: korkeus 7 cm, pituus 13 cm (ilman häntää)

Viimeistely: Täytteenä on vanua. Lisäksi tarvitaan vähän vihreää ja mustaa lankaa, joilla voi ommella silmät, nenän, suun ja viikset. Alkuun ja loppuun kannattaa jättää ylimääräistä lankaa: sitä voi käyttää saumojen ompeluun.

Tässä osat kisuun. Pään sivusaumat olin jo ehtinyt neuloa kiinni ennen kuvan ottamista:

Ja tässä osat ennen täyttämistä:

Valmis kisu:

Hihattimesta jäi lankaa lähes koko kerä, joten ajattelin kuluttaa sitä neulomalla hihattimeen sopivat pienet kotisukat. Lehdestä löytyi sattumalta juuri passelit sukkaset, ja sain aloittaa neulomisen suoraan ohjeesta. Tosi vähän onkin tullut villasukkia neulottua, joten siihen hommaan tuli taas hyvää kertausta. Lyhyt varsi vaikuttaa käytännölliseltä sisäkäytössä.

Lankaa kului tosi vähän. Saa nähdä mitä tuon lopun langan varalle keksisi. Toisaalta se on hyvää kirjontalankaa. Se kun on tällä hetkellä varastoni ainoa tavallinen punainen villalanka. Lopun langan voi käyttää sekalaisten töiden raitoihin tai koristeisiin.

Minulla on kaksijakoinen suhde liukuvärjättyyn lankaan. Toisaalta pidän siitä, toisaalta en. Tavallaan se värien "hallitsemattomuus" häiritsee minua, mutta toisaalta sävyvaihtelut tekevät pinnasta elävän näköisen. Sukat ovat itsessään ihan söpöt, mutta väri vähän vaivaa minua. Saa nähdä millaiseksi suhtautumiseni tuohon lankaan muuttuu käytön myötä. Pitää myöhemmin yrittää ottaa parempi kuva, kun langan väri ei kunnolla näy tässä tai hihattimen kuvassa.

Pienet sukkaset

Ohje: Novita Talvi 2008 -lehdestä (ohje 50)

Lanka: Novita Nalle Colori (kirjava punainen)
  (75 % villa, 25 % polyamidi, ohjetiheys 10 cm=22 s tai 32 krs)

Puikot: Sukkapuikot nro 3 sekä nro 3,5

Langan menekki: 50 g

Koko: Varsi 4 cm, jalkaterä noin 24 cm

Aika halvat sukat, nämä, vaikka lanka on ostettu viime syksynä nykyistä kalliimpaan hintaan. Maksoin langasta 5,70 e per kerä, mutta tällä haavaa se maksaa vain 3,90 e (poistoväri). Jos menekki tosiaan oli 60 grammaa, tuli sukkien hinnaksi 2,30 euroa. Aika pieni raha siitä, että saa rentouttavan harrastushetken monena päivänä. Sekä vielä kivat sukat siihen kaupan päälle!

Mutkahuiville piti tehdä kaveriksi mutkapipo. Tiesin mutkahuivin ja punaisten pipojen perusteella, että ohjeen silmukkamäärä on sopiva. Oli mukava ryhtyä toimeen, kun kerrankin pystyi aloittamaan neulomisen ilman mallitilkkua tai laskelmia. Pipo valmistui kahden päivän aikana sillä aikaa, kun vauva nukkui päiväunia. Olipa mukava saada valmista näin nopeasti.

Kuva on huono, mutta laitetaan nyt silti tänne niin saan postauksen valmiiksi.

Ohje: Novita-lehti, talvi 2008 (ohje 73), luo 91 s.

Lanka: Manor Maddison Fenice, vihreä
   (70 % villaa, 30 % kashmiria, ohjetiheys 10 cm=18 s tai 25 krs)

Puikot: Sukkapuikot nro 4

Langan menekki: 65 grammaa

Pipon koko: naiselle

Kun neulelehti ilmestyy, käy usein niin ettei joistain malleista tykkää ollenkaan. Mutta kun aikaa kuluu, käykin ihan toisin. Mallit, jotka ajattelee ehdottomasti lehdestä toteuttavansa, jäävät tekemättä, mutta ne mallit, jotka eivät ensikatsomalla kiehtoneet, alkavat kiinnostaa. Niin kävi tämänkin hihattimen kohdalla.

Ensin ajattelin, että onpas tylsä ja vanha idea, kun näin kuvan hihattimesta. Minulla nimittäin on joskus muinoin ollut aika samanlainen hihatin. Mummuni muistaakseni neuloi sen minulle parikymmentä vuotta sitten. Mallikuviota en enää tarkkaan muista, mutta "tekniikka" oli sama kuin tässäkin: suora pötkylä, jossa on hihansuussa joustinneuletta ja pitsikuviossa isoja reikiä.

Aikaa kului, ja lehden mallit hautuivat mielessä. Jossain vaiheessa soffalla istuskellessa totesin, että sellainen hihatin olisi sittenkin tosi käytännöllinen minulle. Monesti hartioitani paleltaa, mutta villatakki tai -paita olisi liian kuuma. Lisäksi hihatin ei olisi tiellä vauvaa hoitaessa. Tuumasta toimeen siis!

Hihatin

Ohje: Novita Syksy 2008 -lehdestä, sovellettu Nalle-lankaan: luo 43 s.

Lanka: Novita Nalle Colori (kirjava punainen)
  (75 % villa, 25 % polyamidi, ohjetiheys 10 cm=22 s tai 32 krs)

Puikot: Puikot nro 4 (joustinneule) ja nro 7 (pitsineule)

Langan menekki: 155 g

Koko: Pituus noin 140 cm (hihansuussa joustinneuletta 17 cm),
  Pitsiosan leveys 45 cm

Tein hihattimesta vähän kapeamman kuin ohjeessa, sillä yritin saada yhden kerän (150 g) riittämään. Näppituntuma osui sattumalta oikeaan. Menekki oli loppujen lopuksi karvan päälle kerän verran. Hihatin ei ole kovin löysä, mutta ei silti kiristäkään kun saumoja on ommeltu riittävän vähän kiinni.

Olen oikein tyytyväinen hihattimeen. Jossain vaiheessa tuntui ettei se valmistu ikinä, kun edistymistä ei huomannut. Mutta yhtäkkiä alkoi loppu häämöttää, ja mallikuvio sujua ulkomuistista. Tästä saa uutta potkua toteuttaa näitä tällaisia vähän isompia töitä.

Kun kerran vauhtiin pääsin, neuloin vielä toisenkin pipon. Rinsessapiposta jäi punaista lankaa vajaa kerä. Kaveriksi löytyi samanvahvuista luonnonvalkeaa, tai oikeastaan lanka taitaa väriltään olla todella vaalea beige. Raidat tein ihan tuurilla, ja yritin kuluttaa punaista lankaa mahdollisimman loppuun. Onni oli matkassa, sillä punaista lankaa jäi vain pienen pieni nöttönen. Ehkä viisi grammaa. Se voi joskus olla kullanarvoinen määrä jotain kirjailua tai raitaa varten.

Raita-pipo

Ohje: Luo 90 silmukkaa ja neulo 1 o 1 n -joustinneuletta 10 krs. Jatka valkoisella langalla 1 krs kaikki s o. Sen jälkeen neulo 10 krs 3 o 3 n -joustinneuletta. Vaihda punaiseen lankaan ja neulo 1 krs kaikki s o. Sitten neulo 5 krs 3 o 3 n -joustinneuletta. Vaihda valkoiseen lankaan ja neulo 1 krs kaikki s o. Neulo taas 10 krs 3 o 3 n -joustinneuletta. Vaihda jälleen punaiseen lankaan ja neulo sillä pipo loppuun.
  Aloita kavennukset, kun pipon pituus on 16 cm. Neulo kavennuskerroksen jälkeen aina välikerros, jolloin ei kavenneta. Aloita kavennukset neulomalla 2 n yhteen joka toisessa mallikerrassa. Tee sama seuraavallekin mallikerralle, jolloin pipossa on 3 o 2 n -joustinneuletta. Jatka, kunnes pipo on 3 o 1 n -joustinneuletta. Sitten kavenna samoin oikeita silmukoita, jotta pipo olisi 2 o 1 n -joustinneuletta. Sen jälkeen kavenna joka toisessa mallikerrassa neulomalla ensin 2 o yhteen (-> 2 o 1 n 1 o 1 n -joustinta), ja sitten 1 nurja ja yksi oikea silmukka nurin yhteen (-> 2 o 2 n -joustin). Lopuksi kavenna nurjat pois siten, että jäljelle jää 4+4+4+4 oikeaa silmukkaa. Katkaise lanka, ja päättele työ vetämällä lanka silmukoiden läpi.

Lanka: Manor Big Fly, punainen
   (70 % villaa, 30 % silkkiä, ohjetiheys 10 cm=18 s tai 26 krs)
  Manor Maddison Fenice, luonnonvalkoinen
   (70 % villaa, 30 % kashmiria, ohjetiheys 10 cm=18 s tai 25 krs)

Puikot: Sukkapuikot nro 4

Langan menekki: 55 grammaa (punaista 40 g, valkoista 15 g ?)

Pipon koko: päänympärys 56 cm

Kyllä nyt kelpaa lenkkeillä uusien pipojen kanssa!

Ostin langan alunperin kaulahuivia varten, mutta totesin pipolle olevan enemmän käyttöä. Uusi koiranulkoilutuspipo oli tervetullut, sillä minulla oli vain kulunut, tylsä, mustanvärinen henkkamaukka-reuhka. Päädyin tekemään rinsessapipon Ulla-neuleverkkolehdestä. Kuvan otin vain tuossa pöydällä, joten pipo näyttää pitkulaiselta. Päähän laitettaessa se kuitenkin vähän venyy, joten pipo istuu päätä myötäillen. Pitää joskus päivänvalossa yrittää ottaa parempi kuva.

Rinsessa-pipo

Ohje: Ulla-neulelehti netissä
  Loin 90 silmukkaa, sillä käytin paksumpaa lankaa kuin ohjeessa.
  Myös kavennukset on tehty itse soveltaen.

Lanka: Manor Big Fly, punainen
   (70 % villaa, 30 % silkkiä, ohjetiheys 10 cm=18 s tai 26 krs)

Puikot: Sukkapuikot nro 4 ja pyöröpuikko nro 4

Langan menekki: 60 grammaa

Pipon koko: päänympärys 56 cm

Pipoa oli tosi mukava neuloa. Malli on hyvin helppo, mutta silti näyttävä. Alussa jännitti, että mitäköhän siitä tulee, sillä en ole pipoja koskaan tehnyt.

Ensin tuntui oudolta neuloa sukkapuikoilla. Minulla on vauva sylissä nukkumassa aina kun neulon, joten sukkapuikkojen kanssa piti olla erityisen varovainen. Vaihdoinkin aika pian pyöröpuikkoon. Itse asiassa neuloin kahdella 60 cm pyöröllä, sillä en ole löytänyt 40 cm pyöröjä täältä Zürichistä. Tosin en ole käynyt tarkistamassa keskustan erikoiskauppoja. Keskustaan ei nykyään ole juuri asiaa, ja pelkkien puikkojen takia sinne ei tule lähdettyä. Kavennusten alettua vaihdoin tietysti takaisin sukkapuikkoihin.

Nyt ei muuta kuin testaamaan uutta pipoa eri keleissä. Lanka on ihanan pehmeää, joten ainakaan pipon ei pitäisi kutittaa!

Ihastuin syksyn vihreään Wooliin, ja halusin tehdä siitä Ellalle paidan. Vihreät tuntuvat minulla olevan nykyään kovassa huudossa. Niin monta vihreää neuletta on viimekin vuonna valmistunut eri sävyissä.

Paidan malli pyöri mielessäni kuukauden verran ennenkuin ryhdyin toimeen. Ensinnäkin halusin ehdottomasti oppia jotain uutta. Niinpä päätin tehdä kädentien kavennukset. Toisekseen halusin tietysti että paita olisi tosi kaunis. Etsin kauan jotain kivaa mallia lehdistä ja netistä, mutta käytännössä kaikki löytämäni vauvojen neulepaidat tuntuivat olevan takkimallia. Takki on tietysti helppo pukea vauvan päälle, mutta meidän Ella ei ole millänsäkään kun hänen päänsä yli vedetään paitaa. Niinpä suunnittelin mallin itse, jotta saisin mieluisan paidan. Pääntien halusin toteuttaa tyylikkäänä V-aukkona. Yksi vaihtoehto olisi ollut tehdä pyöreä pääntie ja toiselle olalle napit, mutta jääköön se kokeilu seuraavaan kertaan.

Aluksi kaavailin laittavani vihreälle pohjalle ison valkoisen E-kirjaimen. Kun Novitan kevät 2009 -lehti ilmestyi, tulin toisiin ajatuksiin. Lehdessä nimittäin oli tosi söpö lampaan kuva lapsen paitaan. Lehden paita oli pinkki, mutta minusta tuo vihreä Wool sopi lampaan taustalle jopa paremmin. Silloinhan lammas seisoo aivan kuin vihreällä niityllä. Vauvakokoa ohjeessa ei ollut, mutta se ei haitannut sillä laskin tarvittavat silmukkamäärät itse. Lammas itsessään oli sen kokoinen, että sen pystyi suoraan siirtämään Ellan neuleen kokoon.

Tuli tehtyä aika monta mallitilkkua, joten nyt tiedän että käsialani vastaa Woolin vyötteessä olevaa, kunhan neulon numeron kolme puikoilla. Hyvä asia tietää, niin jatkossa suunnittelutyö on helpompaa.

Ai niin, ennen Woolin päätymistä aioin tehdä neuleen Nalle Colorista. Mallitilkkua neuloessa lanka alkoi kuitenkin tuntua omiin sormiin niin karhealta, että päätin vaihtaa pehmeämpään Wooliin. Nallestakin voi vauvan neuleita tehdä, mutta jotenkaan en halunnut ottaa riskiä kutittavasta neuleesta. Olen yli puoli vuotta neulonut lähes pelkkää silkki-, cashmir- tai merinovillaa. Näppeihin on siis tullut jo tuntumaa siitä miten erilaisilta eri langat tuntuvat.

Uutta tässä paidassa minulle oli: kädentien kavennukset etu- ja takakappaleessa, V-mallinen pääntie, kuvion neulominen intarsiana (eli että jokaisella värialueella on oma "nöttösensä" lankaa) sekä olkapäiden yhdistäminen silmukoiden. Toisaalta oli harmi, etten suunnitellut lammaskuviota itse uudestaan, mutta toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta kun intarsianeulosta tein. Kuvion suunnittelu ei välttämättä olisi onnistunut, kun en olisi tiennyt millaisia asioita pitää huomioida.

Lammaspaita

Ohje: oma sovellus; sileää neuletta ja helmineuletta.
  Lampaan kuva on Novita Kevät 2009 -lehdestä.

  Takakappaleeseen luotu 59 s, etukappaleeseen 59 s. 
  Helman resori helmineuletta 5 cm
  Kädentien kavennukset: 3+1+1+1 s joka toisella kerroksella molemmin puolin.
  Pääntien leveys: keskimmäiset 2+20+2 s (taka) ja 12+1+12 s (etu)

  Hihaan luotu 37 s (hihansuu).
  Hihan resori helmineuletta 3 cm, minkä jälkeen lisätty 4 s.
  Myöhemmin lisätty 4x(2+2 s per kerros) 10 krs välein (yht. 8 s) -> leveys yhteensä 49 s.
  Kavennettu mol. puolin 4+3+2+2 s joka toisella krs:lla, sitten päätetty silmukat kerralla.

Lanka: Novita Wool (vaaleanvihreä)
  sekä Novita Wool (kirkkaan valkoinen)
  (100 % villaa, ohjetiheys 10 cm=22 s tai 32 krs)
  sekä kirjailua varten vähän Novita Nalle (musta) -lankaa
  (75 % villa, 25 % polyamidi, ohjetiheys 10 cm=22 s tai 32 krs)

Puikot: Pyöröpuikot nro 3
  (Käytän kaikissa mahdollisissa töissä aina pyöröpuikkoja: ne ovat lyhyet ja kevyet, joten neulominen onnistuu, vaikka minulla olisi vauva sylissä nukkumassa.)

Langan menekki: vihreä 90 grammaa, valkoinen 10 grammaa (yhteensä 100 g)

Koko: Paidan pituus 26 cm, leveys 26 cm
  Hihan sisäpituus 16 cm, leveys kainalossa 10 cm

Viimeistelin paidan pingottamalla. Pingotuksen jälkeen siistin intarsiakuvion reunasilmukat, ja päättelin langat. Lopuksi neuleen päälle kirjailtiin lampaan jalat, korvat ja silmät silmukoita jäljitellen. Silmukoiden jäljentäminen tuntui aluksi vähän hankalalta, kun en meinannut saada siistiä jälkeä, mutta tämänkin homman oppi työn edetessä. Viimeisenä kirjotut korvat onnistuivat jo paljon jalkoja paremmin.

Tässä neule pingotuksessa silityslaudan päällä; nurja puoli ylöspäin. Takakappale:

...ja etukappale:

Tässä näkyy miten paljon pääteltäviä lankoja oli. Viimeistelyn jälkeen etukappaleen nurja puoli näytti intarsiakuvioineen tältä:

Tällä kertaa Wool-langassa muuten oli harmillinen tuotantovirhe. Yhden kerän lopussa kierteet puuttuivat langasta lähes kokonaan. Kierteettömyys ei valmiissa työssä niin pahasti näkynyt, mutta toki herää epäilyksiä onko lanka yhtä kestävää silloin kun kierteitä ei ole. Jätin huonon langan käyttämättä ja vaihdoin uuteen kerään. Tuo yksi kerä tuntui muutenkin olevan vähän maanantaikappale. Siinä oli muutamia paksuuntumia; sellaisia huopaisia paakkuja siellä täällä. Moni on netissä kertonut törmänneensä samanlaisiin virheisiin, mutta nyt tämä tuli ensimmäistä kertaa omalle kohdalle. Pitää ehdottomasti laittaa reklamaatio Novitalle. Saapa nähdä tuleeko sieltä jotain hyvitystä.

Minulla alkoi olla niin paljon lankaa, ja sitäkin enemmän suunnitelmia, että halusin aloittaa lankakirjanpidon. Näin kokonaisuutta olisi helpompi hallita. Työvälineiden kirjanpito minulla jo olikin kunnossa, ja kuljetan listaa puikoista ja koukuista koko ajan lompakossani. Ei tule ostettua samoja kokoja joita jo ennestään löytyy.

Keittiövaakaa minulla ei ole, mutta vajaiden kerien painon tietää summittaisesti ihan näppituntumalla. Ja jos haluan tietää tarkan painon, olen ihan pokkana punninnut kerän hedelmävaa'assa kauppareissulla ollessa.

Lankojen yhteismäärä oli yllättävä; ei kuitenkaan siksi että niitä olisi ollut odotettua enemmän, kuten monilla tuntuu käyvän. Tiesin, että lankoja olisi yli viisi kiloa, mutta arvelin ettei kuitenkaan yli kymmentä. Ja niinhän se loppusaldo sitten olikin jotain siltä väliltä: 7,5 kiloa.

Saldo tosin on jo kasvanut, vaikka valmiita töitäkin on tullut. Jostain syystä tähän neulomisharrastukseen nimittäin liittyy taipumus lankojen hamstraamiseen. Edes pienissä määrin. Ostoksia on kertakaikkiaan tehtävä, kun löytyy jotain erityisen ihanaa väriä tai materiaalia, vaikka käyttötarkoitusta ei vielä olisikaan mielessä. Niinpä minäkään en voinut vastustaa uusien lankojen ostamista, kun löysin ihanan pehmeitä bambulankoja alle puoleen hintaan. Ihan piti kahteen kertaan käydä niitä hamstraamassa, yhteensä 550 gramman verran. Niistä voi neuloa jotain kivoja kesäneuleita Ellalle. Harmi ettei sinistä ollut kuin tuo yksi kerä. Sävy on ihanan taivaansininen. No, saapa tuosta yhdestäkin kerästä tehtyä vaikka raitoja.

Ja se loppusaldo.... Se  on nyt 8050 grammaa. Onneksi seuraava työ valmistuu kohta, niin saan saldoa pienemmäksi.

Joskus neulominen sujuu kuin vettä vaan. Nyt on tosin tullut ihan liikaa käytettyä aikaa blogien lukemiseen ja ohjeiden etsimiseen. Tosin kyllä sekin on osa harrastusta, että tsekkailee minkälaisia ohjeita maailmalla näkyy.

Löysin Novitan lehdestä varsin vekkulin huivin, ja päätin pitkästä aikaa neuloa jotain itselleni. Vaikka huivin mallikerta kuulostaa niinkin hirmuiselta kuin 13 silmukkaa ja 8 kerrosta, niin malli on silti hyvin yksinkertainen. Sen oppii helposti muistamaan ulkoa. Mutkaisuus huiviin syntyy, kun yhdellä kerroksella lisätään silmukoita ja toisella taas vähennetään. Todella hauska ja hyväntuulinen malli.

Ohje: Novita-lehti, talvi 2008 (ohje 73), luo 30 s.

Lanka: Manor Maddison Fenice, vihreä
   (70 % villaa, 30 % kashmiria, ohjetiheys 10 cm=18 s tai 25 krs)

Puikot: Pyöröpuikko nro 4 (60 cm)

Langan menekki: 170 grammaa

Huivin koko: leveys 16 cm ja pituus 160 cm

Tässä uusi pipo Pikku-Ellalle. Pipo valmistui ennätysvauhtia, eli kahdessa päivässä. Pipo on samaa mallia kuin edellinen, mutta vähän isompi. Koristeeksi laitoin tällä kertaa kaksi kukkasta, kun edellisessä oli vain yksi. Kukat toimivat siis myös kokomerkintänä.

Pinkki pipo 2

Ohje: Vauvan kypäräpipo, ohje esimerkiksi Käspaikassa.
     (30 s, 28+28+14+14+28+28 krs)

Lanka: Manor Maddison Peppino (vaaleanpunainen)
     (100 % villaa, ohjetiheys 10 = 36 s tai 30 krs)

Neulottu kaksinkertaisella langalla, jolloin paksuus vastaa esimerkiksi Novita Woolia.

Puikot: Pyöröpuikot nro 3

Langan menekki: 30 g (?)

Kiinnitysnauhat on neulottu 4 silmukan I-cordina yksinkertaisella langalla (puikot 2,5).

Kukat on neulottu Novitan Wool-langalla, puikoilla nro 2,5. Kukan ohje on Novitan Muksu-ekstrassa 2008. Helppo ja nopea ohje!

Kukka:

Luo 35 s. Neulo ensimmäinen s oikein. *Päätä seuraavat 5 s, neulo 2 s oikein*, toista *-* vielä 3 kertaa. Lopuksi neulo 1 s oikein. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi.

Toinen pipossa oleva kukka on neulottu ohjeen mukaan, mutta toiseen kukkaan tein pienen kokeilun. Neuloin siihen ensin yhden kerroksen oikeita silmukoita, ja vasta sitten tein päättelykerroksen. Kukasta tuli siis vähän isompi. Pienempi kukka on minusta kyllä kauniimpi.

 

Tammikuun piristykseksi tällainen pieni välityö.

Neulottu kisu

Ohje: Tekstiilit ja kestävä kehitys -sivuilta.

Lanka: Manor Maddison Fenice, luonnonvalkoinen
   (70 % villaa, 30 % kashmiria, ohjetiheys 10 cm=18 s tai 25 krs)

Puikot: Neulepuikot nro 3,5

Langan menekki: 20 grammaa (?? En tiedä tarkkaan kun ei ole vaakaa.)

Koko: korkeus 7 cm, pituus 13 cm (ilman häntää)

Viimeistely: Täytteenä on vanua. Lisäksi tarvitaan vähän vihreää ja mustaa lankaa, joilla voi ommella silmät, nenän, suun ja viikset.

Tässä taas uusi huivi, jonka neuloin miehelleni. Malli on omasta päästä ja värit valittu tarkasti. Tämä oli yksinkertainen ja helppo työ ottaa mukaan joululomalle Espanjaan. Neulominen sujui autossa mukavasti - aina kun vain Ellalta aikaa riitti. Värit eivät kuvassa ole ihan kohdallaan. Kyseessä siis grafiitinharmaa ja lempeä farkunsininen.

Raitahuivi

Ohje: Luo 39 s, neulo 3 o, 3 n -joustinneuletta. Kun olet neulonut 10 cm, katkaise lanka ja vaihda väriä. Värit: *M-S-M-H*, toista *-* kunnes huivi on riittävän pitkä, ja lopuksi vielä M-S-M. Ennenkuin langat loppuvat, leikkaa myös hapsulangat valmiiksi. Yhteen hapsuun tulee noin 20 cm pituisia lankoja seuraavasti: yksi sininen lanka, yksi harmaa lanka, kolme mustaa lankaa. Näin saadaan noin 10 cm pituiset hapsut, joissa on jokaisessa 10 lankaa. Tee huivin molempiin päihin 7 hapsua, siis 14 hapsua yhteensä.

Lanka: Manor Home Poesia (musta, farkunsininen ja tummanharmaa)
   (100 % merinovillaa, ohjetiheys 10 cm=22 s tai 30 krs)

Puikot: Pyöröpuikot nro 4

Langan menekki: 200 grammaa (mustaa 100 g, sinistä 50 g, harmaata 50 g)

Koko: pituus 200 cm, leveys 11 cm venyttämättä (venyttäessä 16 cm).

Viimeistelyn tein pingottamalla huivin sekä kostuttamalla sen suihkupullolla. Vaikka huivi ei montaakaan senttiä levinnyt pingotuksessa, tuli siitä vähän löysempi ja siten mukavampi käyttää.

Huivi pingotuksessa.

Edellisessä postauksessa ollut pupunuttu osoittautui loistavaksi, joten neuloin Ellalle nutun kaveriksi uuden pipon. Joulun välipäivinä neulomani pipo onnistui paremmin kuin ensimmäinen pipoviritelmäni, eli pipon koko oli sopiva. Pipo otettiinkin heti käyttöön. Tosin pipo on vähän pienenpuoleinen, joten pitänee neuloa uusi pipo melko pian. Mutta uuden pipon neulominen on helppoa, kun silmukkamäärät ovat jo suurinpiirtein tiedossa eikä tarvitse tehdä niin montaa koetilkkua.

Pinkki pipo 1

Ohje: Vauvan kypäräpipo, ohje esimerkiksi Käspaikassa.
     (25 s, 22+22+14+14+22+24 krs)

Lanka: Manor Maddison Peppino (vaaleanpunainen)
     (100 % villaa, ohjetiheys 10 = 36 s tai 30 krs)

Neulottu kaksinkertaisella langalla, jolloin vastaa paksuudeltaan Novita Woolia.

Puikot: Pyöröpuikot nro 3

Langan menekki: 30 g (?)

Kiinnitysnauhat on neulottu 4 silmukan I-cordina yksinkertaisella langalla (puikot 2,5).

Kukka on neulottu Novitan Wool-langalla, puikoilla nro 2,5. Kukan ohje on Novitan Muksu-ekstrassa 2008.

 

Kukka:

Luo 35 s. Neulo ensimmäinen s oikein. *Päätä seuraavat 5 s, neulo 2 s oikein*, toista *-* vielä 3 kertaa. Lopuksi neulo 1 s oikein. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi.

 

Tässäpä nuttu, jonka neulominen vaati pitkäjänteisyyttä. Valmistumiseen meni useampi viikko, kun motivaatio oli välillä katkolla eikä neulomiseen käytettävää aikaa ollut liikaa. Ostin langat jo ennen Ellan syntymää, ja ne oli tarkoitettu tällaiseen nuttuun, joka on sileää neulosta. Malli on ihastuttava, mutta saatuani kokemusta vauvanvaatteista, totesin nutun olevan käytännöllisempi jos se on tehty jostain joustavammasta neuleesta. Vauvat kun kasvavat hurjaa vauhtia, joten venyvää neuletta on mukava käyttää ja sen käyttöikä on pidempi. Lisäksi halusin nutun olevan paksu ja lämmin.

Ensimmäiseksi tein siis mallitilkkuja erilaisilla neuleilla, jotta näkisin miten lanka käyttäytyy. En ollut aiemmin neulonut Novitan Wool Sävy -langalla, joten halusin tarkistaa miten langan kirjavuus milloinkin näkyy. Päädyin neulomaan patenttia, sillä neule olisi lämmin ja kuviokin miellytti. Niinpä laskin mallitilkusta oikeat silmukkamäärät nuttua varten. Malli oli siis lähes samanlainen kuin aiemmassa tekemässäni nutussa: suorakaiteen muotoinen takakappale, ja suorat etukappaleet, joissa oli kavennukset vain pääntietä varten. Tehosteeksi halusin valkoiset resorit, pääntien sekä nappilistan. Ja rintapieleen piti tietysti virkata joku koriste.

Roosa pupunuttu vauvalle

Ohje: oma sovellus; patenttia ja joustinneuletta.
  Takakappaleeseen luotu 51 s, etukappaleeseen 23 s.
  Hihaan luotu 37 s (hihansuu), ja lisätty myöhemmin 8 s pikkuhiljaa.
  Alareunan ja pääntien resori 2 cm
  Nappilista 3 cm
  Hihan resori 5 cm

Lanka: Novita Wool Sävy (roosa)
  sekä Novita Wool (kirkkaan valkoinen)
  (100 % villaa, ohjetiheys 10 cm=22 s tai 32 krs)

Puikot: Neulepuikot nro 3, pyöröpuikot nro 3

Langan menekki: roosa 155 grammaa, valkoinen 20 grammaa

Koko: Nutun pituus 24 cm, leveys 22 cm
  Hihan sisäpituus 20 cm, leveys kainalossa 10 cm

Aloitin neulomalla takakappaleen alareunan resorin valkoisella langalla joustinneuleena 1 oikein, 1 nurin. Sen jälkeen jatkoin pantenttia roosalla langalla. Neulottuani 8 cm, totesin neuleesta tulevan liian pieni. Ei muuta kuin purkamaan, ja luomaan enemmän silmukoita. No, siitäpä tuli sitten aivan liian suuri. Tajusin, että olin ollut aivan oikeassa ensimmäisellä kerralla. Taas piti purkaa se 8 cm, ja aloittaa uudestaan alusta. Nyt neuleesta tuli juuri sen kokoinen kuin olin laskenut.

Etukappaleisiin pääntietä varten tehdyt kavennukset eivät ensimmäisellä kertaa onnistuneet. Pääntiestä tuli liian neliskanttinen. Kieltäydyin näkemästä asiaa, sillä minulla oli kova tuska saada neule nopeasti valmiiksi. Niinpä vain suljin silmäni huonolta pääntieltä, päättelin ylimääräiset langat ja neuloin molempiin etukappaleisiin nappilistat ainaoikein-neuleella. Hmm.... Ei hyvä. Ensimmäisen etukappaleen nappilistasta tuli liian lörppö, sillä ainaoikein-neule oli sellaisenaan liian leveää. Toisen etukappaleen nappilistasta kavensin muutaman silmukan pois, ja siitä tulikin parempi.

Kieltäydyin edelleen uskomasta, että pääntie epäonnistui, ja neuloin olkasaumat kiinni, jotta voisin sovittaa neuletta ja suunnitella hihat. Yön yli nukuttuani minun oli kuitenkin pakko tunnustaa itselleni, ettei nutusta saisi millään vippaskonstilla niin kaunista ja siistiä kuin halusin. Se olisi aina myöhemmin harmittanut minua. Parempi siis muutaman tunnin lisätyö kuin ikuinen harmitus. Piti vain niellä karvas kalkki ja ryhtyä purkuhommiin. Taas. Otin saumat auki molemmista etukappaleista ja purin nappilistat. Kaikki langanpääthän olin tunnollisesti jo päätellyt (Niinkuin muka rumasta neuleesta tulisi taianomaisesti parempi kun tekee viimeistelytyöt nopeasti.), joten nekin piti kaivaa neuleesta esille. Tällä kertaa pääntiestä tuli parempi. Ja ainakin sain lisäkokemusta niin patenttineuleen purkamisesta kuin kavennusten suunnittelustakin. Pakko nähdä ne positiiviset puolet asiassa. :)

Kun kerran purkamaan oli ryhdytty, neuloin myös nappilistat uudella tavalla. Tällä kertaa joustinneuleena (1 oikein, 1 nurin), ja lisäsin muutaman silmukan poimittujen silmukoiden lisäksi. No, eipä tämäkään juttu mennyt ensimmäisellä kerralla "nappiin"... Neuloin listat kolme-neljä kertaa, ennen kuin lopputulos oli tarpeeksi hyvä. Sen siitä saa, kun aloittelija alkaa neuloa omasta päästä ilman valmiita silmukkalukuja!

Hihojen resorit tein 2 oikein, 2 nurin -joustinneuleena, jotta hihansuut olisivat supussa. Kun hihat ovat riittävän pitkät, ne suojaavat pikkuisen sormia kylmältä. Harkitsin myös hihansuun yli vedettävän läpän neulomista, mutta ainakin toistaiseksi tuo pelkkä resorikin näyttää toimivan tarpeeksi hyvin.

Koristeeksi päädyin virkkaamaan pienen pupusen. Pupustakin vasta se kolmas versio oli onnistunut. Pupun muotojen hienosäätö onnistui muuten kätevästi pingotuksen avulla. Pupun suu ja nenä on tehty kissatyyliin, sillä muuten pupusta olisi tullut jotenkin irvistävän ja kammottavan näköinen. Kokeilin perinteistä "ristisuuta" ja tavallista hymysuutakin, mutta ne eivät näyttäneet ollenkaan kivoilta. Mutta eipä tuo niin tarkkaa ole, millainen turpavärkki on. Pääasia että näyttää ystävälliseltä pikku pupulta!

Kivointa mallin miettimisessä oli huomata, että vain mielikuvitus on rajana siinä millaisia koristeita virkkaa. Pupun sijaan olisi voinut tehdä vaikka kissan, koiran, kalan, perhosen, talon, auton, tikkarin, karkkeja (sellaisia "paperikääreisiä") tai purjeveneen. Ja apuna olisi voinut käyttää helmiä, silkkinauhaa tai nappeja.

Seuraavaksi puikoilla kolisee mohairhuivi, jonka ehdin täpärästi aloittaa Ellan syntymää edeltävinä päivinä, mutta joka on siitä asti saanut olla koskemattomana. Uusiakin projekteja on jo odottamassa. Loppuviikosta lähdemme joululomalle Espanjaan, joten parin tuhannen ajokilometrin aikana ehtii hyvin kutoa, kun saa matkustaa vauvan seurana takapenkillä. Hyvää joulua vaan kaikille!

Ellan synnyttyä huomasin, että vauvat ovat melkoisia "kynäniskoja". Aiemmin liian ahtaaksi luulemani pääntie punaisessa vauvannutussa osoittautui siis ihan hyväksi. Niinpä jatkoin reunan koristevirkkausta myös pääntielle. Samalla virkkasin nuttuun koristeeksi kukan. Nutusta tuli varsin söpö! Liian isohan se vielä on, mutta onpa sitä silti tullut käytettyä. Ainakaan ei sormet palele, kun hihoissa on tarpeeksi pituutta.

Nyt suunnittelen jo uutta nuttua, joka olisi vähän sopivamman kokoinen. Aion tehdä sen samanlaisella yksinkertaisella periaatteella kuin tämänkin nutun, mutta toki erilaisella langalla ja erilaisilla yksityiskohdilla. Toivottavasti ehdin saada jotain valmista aikaiseksi... On vähän tämä neulomisaika ollut vauvan kanssa hakusessa!

Ja kun on tehty nuttu ja sukat, niin pitäähän myös myssy saada samaan sävyyn. Huom, muhkuraisuus on leijonan tekosia...

Punainen kypärämyssy

Ohje: kypärämyssy (Käspaikka)
         Ellan myssyn leveys 28 s.

Lanka: Manor Maddison Fenice, tummanpunainen
   (70 % villaa, 30 % kashmiria, ohjetiheys 10 cm=18 s tai 25 krs)

Puikot: Pyöröpuikot nro 3

Langan menekki: 50 grammaa

Koristeeksi virkkasin kukan omalla virityksellä. Kukasta tuli ihanan "nyppyläinen" eli kolmiulotteinen (Ylemmästä kuvasta näkyy hyvin.). Myös kiinnitysnauhat on virkattu.

Oikean mitoituksen löytäminen myssyä varten oli hankalaa, vaikka tein mallitilkun ensin. Myssystä tuli siis liian iso. Mutta kuten Mummu sanoo: "Ei kuiva pahene!". Myssy saa siis jäädä odottamaan myöhempiä aikoja ja suurempaa päätä. 

Halusin neuloa jotain miehelleni, ja mikäs sen parempi lahja kuin kaulahuivi. Varsinkin kun talvi on kohta tulossa. Ohjeen löysin KristiinanSilmukat -blogista.

Malli tuntui aluksi vaikealta hahmottaa. Aikani pähkäiltyä kuitenkin hoksasin, miten silmukat menevät. Kun olin aloittanut työn, malli tuntui jo tosi loogiselta ja helpolta. Suht nopeasti sen oppi jopa ulkoa, eikä ohjetta enää tarvinnut koko ajan lukea. Riitti kun vähän tarkisteli muistin avuksi välillä. Yhden mallikerran neuloi mukavan nopeasti, eikä työtä meinannut millään malttaa jättää kesken. Aina piti neuloa vielä yksi mallikerta, ja sen jälkeen vielä yksi...

Lankana käytin pätkävärjättyä lankaa. En ole mikään pätkävärjättyjen lankojen suuri ystävä, mutta tässä langassa oli hyvin hienovaraiset sävyvaihtelut. Niinpä kolmiulotteinen malli tuli erittäin kauniisti esille.

Langan kanssa meinasi käydä vallan köpelösti, sillä se oli vähällä loppua kesken. Olin toiveikkaasti ostanut lankaa vain 150 grammaa, jottei minulle turhaan jäisi ylimääräistä jämäkerää. Lankakaupassa kun tuli käytyä vähintään kerran viikossa, joten äkkiäkös sitä lisää saisi. No, eihän siitä määrästä tullut kuin 75 cm pituinen huivi. Vähintään yksi kerä siis vielä tarvittaisiin, ehkä jopa toinen. Mutta minäpä jouduin keskenkaiken kolmeksi viikoksi sairaalaan, sillä ihana prinsessamme halusi syntyä maailmaan viisi viikkoa etuajassa. Kun ehdin taas käydä työhön käsiksi, ei lankaa enää meinannut löytyä. Onneksi saman ketjun toisesta liikkeestä löysin vielä viimeiset kolme kerää, ja hamstrasin ne kaikki heti itselleni. Nyt pitääkin sitten miettiä tarkkaan, mihin sen lopun 100 grammaa käyttäisi. Luultavasti pipoon.

Kalanruotokaulahuivi

Ohje: KristiinanSilmukat -blogista. Kristiinan neuloma kaunis huivi löytyy täältä.

Lanka: Manor Home New Print, pätkävärjätty tiilenpunainen
  (100 % villaa, ohjetiheys 10 cm=17 s tai 24 krs)

Puikot: Pyöröpuikot nro 5 (Edelleen olen ihastunut siihen miten kaunista jälkeä pyöröillä saa myös tasotöissä.)

Langan menekki: 200 grammaa

Huivin koko: pituus 103 cm, leveys 24 cm

Tämä huivi on sellaista yksin kerroin kaulan ympäri kietaistavaa mallia. Tai siis mitenkä sen nyt selvästi selittäisi... Huivi siis riittää kaulan ympäri samoin kuin miten tuo valkoinen pörrökaulahuivi on kuvattu. Jos haluaa kietoa huivia kaulaan enemmän, voi huivista hyvin tehdä yhden mallikerran verran kapeamman. Jälleen suosittelen tekemään mallitilkun haluamastaan langasta, niin voi mietiskellä minkä levyinen huivi olisi hyvä.

Niin ja viimeistelyä tähän huiviin ei tarvittu. Huivi tuli puikoilta sopivan napakkana ja siistinä.

Villalangat ovat muuten täällä Sveitsissä aika hinnakkaita. Ihme juttu, kun lampaita on joka nurkat täynnä... Tämän huivin hinnaksi tuli noin 16 euroa. Samalla rahalla saisi Novitan uutuuslankaa Luxus Stone (100 % villaa). Ja jos haluaisi selvitä edullisemmin, tekisi 200-grammaisen huivin Novita Woolista (100 % villaa) 10 eurolla. Näin pienessä työssä lankojen kalleus ei haittaa, mutta jos jotain suurempaa tekee, niin hinta pompsahtaa mukavasti pilviin. Tyypillistä Sveitsiä, etten sanoisi!

Ella-vauvamme oli syntyessään 44 cm ja 2440 g, ja koska hän syntyi viisi viikkoa etuajassa, meille tuli pienoinen paniikki vaatteiden suhteen. Vauvatarvikekaupan täditkin ihmettelivät, onko OIKEASTI tarkoitus ostaa NOIN pieniä vaatteita, kun mieheni kävi hakemassa parit 44-senttiset potkuhousut. Niinpä oli tarpeen neuloa myös oikean kokoiset villasukat pienokaiselle.

Yhden puretun prototyyppisukan jälkeen sopiva koko löytyi, ja neuloin sukat samasta langasta kuin vauvannutun. Sukat on tehty ihan perinteisellä villasukkamallilla käyttäen tavallista kantapäätä (ei vahvennettua). Sukan suussa on samanlainen koristevirkkaus kuin nutussa.

Ellan ensisukat

Ohje: perinteinen villasukka, 32 silmukkaa (8 silmukkaa puikolla)

Lanka: Manor Maddison Fenice, tummanpunainen
   (70 % villaa, 30 % kashmiria, ohjetiheys 10 cm=18 s tai 25 krs)

Puikot: Sukkapuikot nro 3

Langan menekki: 50 grammaa

Sukkien valmistuttua tajusin, että olin tarkalleen vuotta aiemmin neulonut koulutyönä yhdet vauvansukat. Näitä nyt tehtyjä sukkia katsoessani huomasin, miten paljon käsialani on vuodessa kehittynyt. Tuntui todella kivalta nähdä neulomisharjoittelun tulokset konkreettisesti. En ole pelkästään oppinut lukemaan malleja ja neulomaan niistä, vaan käsialastani on myös tullut siistimpää ja tasaisempaa. Muuten en olisi kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.

Huomenna Ella täyttää 7 viikkoa, ja sukat alkavat käydä pieniksi. Pitänee siis ottaa uudet sukat työn alle, sillä on mukava käyttää oikean kokoisia sukkia jotka pysyvät hyvin jalassa.

Pääsin sairaalan lepovuoteelle köllöttelemään jo raskausviikolla 33, kun lapsivedet alkoivat karata omille teilleen. Aika ei sairaalassa tullut pitkäksi; olihan minulla käsitöitä ja lukemista mukana. Samalla totuin täkäläiseen tapaan dubata kaikki tv-ohjelmat, kun tuli päivän mittaan katsottua tv:tä. Kotona tv:n katselu on ollut vähissä juuri tuon typerän dubbauksen vuoksi. On outoa katsoa jotain tiettyä näyttelijää, jonka ääni onkin ihan eri kuin mitä se oikeasti on. Ja varsinkin tosi-tv-ohjelmien dubbaukset ovat erittäin teennäisen ja keinotekoisen kuuloisia. Mutta nyt löysin muutaman suosikkiohjelman, ja huomasin että täällä tulee vähintään kaksi lemmikkiohjelmaa joka päivä.

Mutta siis takaisin aiheeseen. Ajankulua oli potilaille järjestetty myös sairaalan toimesta. Kerran viikossa osastolle tuli ryhmä rouvia opastamaan potilaita askartelussa. Jokainen askarteluhalukas sai valita mieluisen tuotteen (lelun, ruokalapun, kauratyynyn tms.) työn alle. Materiaalit ja välineet annettiin sairaalan puolesta. Ja minähän tartuin heti tilaisuuteen. Vietin sairaalassa 9 päivää ennen synnytystä, joten ehdin mukaan kaksiin askarteluihin. Molemmilla kerroilla halusin tehdä vauvalle pehmolelun. Lelut on ommeltu käsin, ja täytetty vanulla.

Pehmolelukissat

Kissojen naamat on kirjailtu langalla. Kaulaan kissoille on solmittu rusetit silkkinauhasta. Isommalla kissalla on etupuolella tasku, johon pikkukissa mahtuu sisään. Hauska ja yksinkertainen idea.

Pehmopallo

Palloon voisi myös laittaa kulkusen sisälle, mutta minä jätin kulkusen laittamatta. Koiramme ovat vauvan leluista varmasti jo muutenkin ihan riittävän kiinnostuneita, ilman että lelussa vielä olisi erittäin houkuttelevasti kilisevä kulkunen.

Oli tosi mielenkiintoista tutustua tällaiseen viriketoimintaan asiakkaan kannalta. Itsekin kun opiskelen ohjaustoimintaa, niin tiedä vaikka joskus itsekin olisin vastaavaa "ryhmää" ohjaamassa. Homma toimi niin, että ensin potilas valitsi minkä tuotteen haluaa tehdä, ja sen jälkeen rouvat laittoivat hänelle valmiin paketin jossa oli kaikki tarvittava: kankaat, neulat, langat ja vanu. Kankaat oli leikattu ja harsittu valmiiksi, mikä oli minulle pieni pettymys. Mutta ehkä homma toimii kokonaisuudessaan paremmin niin. Kaikki potilaat kun eivät välttämättä ole niin taitavia vaikkapa kankaan leikkaamisessa, ja näin heidänkin on helppo ryhtyä toimeen.

Pikkutarkkana ihmisenä minua tosin vähän häiritsi se, ettei alkuvalmisteluja oltu tehty yhtä rakkaudella kuin mitä itse olisin ne tehnyt. Kappaleita ei oltu harsittu millilleen kohdalleen jne. Mieluusti olisin myös kirjaillut kissojen naamat ennenkuin kappaleita oli harsittu. Olisi sujunut vähän helpommin. Mutta sellaistahan se on. Ei pidä katsoa lahjahevosen suuhun! Joka tapauksessa olin tosi iloinen, kun sain synnytystä odotellessa puuhailla jotain aivan erityistä vauvaa varten.

Iski yhtäkkinen hinku askarrella jotain. Ei muuta kuin kaapinpohjia kaivelemaan, ja katsomaan mitä sieltä löytyy. Kotona olleista minimaalisista materiaaleista sain aikaiseksi pienen lasihelmiamppelin. Isot lasihelmet olivat uusia (Tosin ne olivat olleet laatikonpohjalla pölyttymässä jo vuoden verran, kun en koskaan inspiroitunut tekemään niistä sitä mitä alunperin suunnittelin.), mutta muuten olen käyttänyt sellaisia tarvikkeita mitä suurinpiirtein joka kodista löytyy.

Kuva on vähän huono, sori vaan. Imettämisen lomassa ei riitä inspiraatiota kuvausstudioon, ja amppeleiden kuvaaminen on aina erityisen haastavaa.

Lasihelmiamppeli

9 isoa lasihelmeä
9 pientä siemenhelmeä
ompelulankaa
oliivipurkin kansi
pari hammastikkua.

1. Ensin laitoin isot lasihelmet ompelulankaan. Koska lanka oli ohutta ja helmissä olleet reiät isoja, laitoin solmun ja helmen väliin pienen siemenhelmen "jarruksi", jotta iso helmi pysyy paikoillaan. Muuten ompelulangassa ollut solmu olisi solahtanut isosta helmestä läpi, ja kaikki kolme helmeä olisivat roikkuneet yhdessä kasassa langan alapäässä.
   
   
2. Sitten tein oliivipurkin kanteen kolme reikää tasaisin välimatkoin (Jos reiät ovat epätasaisesti, roikkuu amppeli vinossa.). Oli muuten haastavaa hommaa kaavailla ympyrään kolme pistettä tasaisesti ilman harppia. Kannessa olleen "parasta ennen" -leiman onnistuin poistamaan kynsilakanpoistoaineella.
   
   
3. Pujotin helmilangat kannessa olevista rei'istä läpi, ja sidoin lankaan (kannen yläpuolelle) pienen pätkän hammastikkua. Hammastikku on langassa "jarruna", jotta helmilanka roikkuisi kannesta. Huomaa, että purkinkannen tulee työssä olla päälipuoli alaspäin, jotta kannen ruma sisäpuoli jää piiloon. Amppelihan ripustetaan ylös, ja sitä katsotaan alhaalta päin. Jos minulla olisi ollut kaksi samanlaista kantta, olisin luultavasti käyttänyt molemmat kannet työhön laittamalla ne vastakkain. Näin kansien ruma sisäpuoli olisi ollut kokonaan piilossa.
   
   
4. Lopuksi viritin ripustuslangat samoihin reikiin, joissa helmilangatkin olivat. Ripustuslanka on helpointa laittaa paikoilleen viimeiseksi. Siten pystyy katsomaan, että kansi on vaakatasossa ja ettei amppeli jää roikkumaan vinoon. Tsadaa, hieno koriste-esine kierrätysmateriaaleista on valmis!

Heh, no aika pieni ja vaatimatonhan tuo on, kun helmet ovat niin vaaleat ja purkinkansikin valkoinen. Tämän kokoinen koriste-esine kannattaa ehdottomasti valmistaa vähän näyttävämmistä ja värikkäämmistä materiaaleista, jos vaan mahdollista. Lankana voisi esimerkiksi käyttää jotain metallilankaa tai muuta koristelankaa, ja helmien sijaan käytännössä mitä tahansa pientä: luonnonmateriaaleja tai sitten jotain kotoa löytyvää romua. Vain mielikuvitus on rajana! Mutta itselläni nyt vain sattui olemaan tällaisia tarjolla, joten tällainen tästä tuli. Voinpa sitten hyvällä omallatunnolla purkaa amppelin, kun sen tekeminen oli näin helppoa ja vaivatointa, ja käyttää helmet johonkin muuhun. Nyt oli ihana kuluttaa muutama tunti askarteluun, ja tuossapa tuo roikkuu silmänilona sen aikaa minkä roikkuu.