Tässäpä nuttu, jonka neulominen vaati pitkäjänteisyyttä. Valmistumiseen meni useampi viikko, kun motivaatio oli välillä katkolla eikä neulomiseen käytettävää aikaa ollut liikaa. Ostin langat jo ennen Ellan syntymää, ja ne oli tarkoitettu tällaiseen nuttuun, joka on sileää neulosta. Malli on ihastuttava, mutta saatuani kokemusta vauvanvaatteista, totesin nutun olevan käytännöllisempi jos se on tehty jostain joustavammasta neuleesta. Vauvat kun kasvavat hurjaa vauhtia, joten venyvää neuletta on mukava käyttää ja sen käyttöikä on pidempi. Lisäksi halusin nutun olevan paksu ja lämmin.

Ensimmäiseksi tein siis mallitilkkuja erilaisilla neuleilla, jotta näkisin miten lanka käyttäytyy. En ollut aiemmin neulonut Novitan Wool Sävy -langalla, joten halusin tarkistaa miten langan kirjavuus milloinkin näkyy. Päädyin neulomaan patenttia, sillä neule olisi lämmin ja kuviokin miellytti. Niinpä laskin mallitilkusta oikeat silmukkamäärät nuttua varten. Malli oli siis lähes samanlainen kuin aiemmassa tekemässäni nutussa: suorakaiteen muotoinen takakappale, ja suorat etukappaleet, joissa oli kavennukset vain pääntietä varten. Tehosteeksi halusin valkoiset resorit, pääntien sekä nappilistan. Ja rintapieleen piti tietysti virkata joku koriste.

Roosa pupunuttu vauvalle

Ohje: oma sovellus; patenttia ja joustinneuletta.
  Takakappaleeseen luotu 51 s, etukappaleeseen 23 s.
  Hihaan luotu 37 s (hihansuu), ja lisätty myöhemmin 8 s pikkuhiljaa.
  Alareunan ja pääntien resori 2 cm
  Nappilista 3 cm
  Hihan resori 5 cm

Lanka: Novita Wool Sävy (roosa)
  sekä Novita Wool (kirkkaan valkoinen)
  (100 % villaa, ohjetiheys 10 cm=22 s tai 32 krs)

Puikot: Neulepuikot nro 3, pyöröpuikot nro 3

Langan menekki: roosa 155 grammaa, valkoinen 20 grammaa

Koko: Nutun pituus 24 cm, leveys 22 cm
  Hihan sisäpituus 20 cm, leveys kainalossa 10 cm

Aloitin neulomalla takakappaleen alareunan resorin valkoisella langalla joustinneuleena 1 oikein, 1 nurin. Sen jälkeen jatkoin pantenttia roosalla langalla. Neulottuani 8 cm, totesin neuleesta tulevan liian pieni. Ei muuta kuin purkamaan, ja luomaan enemmän silmukoita. No, siitäpä tuli sitten aivan liian suuri. Tajusin, että olin ollut aivan oikeassa ensimmäisellä kerralla. Taas piti purkaa se 8 cm, ja aloittaa uudestaan alusta. Nyt neuleesta tuli juuri sen kokoinen kuin olin laskenut.

Etukappaleisiin pääntietä varten tehdyt kavennukset eivät ensimmäisellä kertaa onnistuneet. Pääntiestä tuli liian neliskanttinen. Kieltäydyin näkemästä asiaa, sillä minulla oli kova tuska saada neule nopeasti valmiiksi. Niinpä vain suljin silmäni huonolta pääntieltä, päättelin ylimääräiset langat ja neuloin molempiin etukappaleisiin nappilistat ainaoikein-neuleella. Hmm.... Ei hyvä. Ensimmäisen etukappaleen nappilistasta tuli liian lörppö, sillä ainaoikein-neule oli sellaisenaan liian leveää. Toisen etukappaleen nappilistasta kavensin muutaman silmukan pois, ja siitä tulikin parempi.

Kieltäydyin edelleen uskomasta, että pääntie epäonnistui, ja neuloin olkasaumat kiinni, jotta voisin sovittaa neuletta ja suunnitella hihat. Yön yli nukuttuani minun oli kuitenkin pakko tunnustaa itselleni, ettei nutusta saisi millään vippaskonstilla niin kaunista ja siistiä kuin halusin. Se olisi aina myöhemmin harmittanut minua. Parempi siis muutaman tunnin lisätyö kuin ikuinen harmitus. Piti vain niellä karvas kalkki ja ryhtyä purkuhommiin. Taas. Otin saumat auki molemmista etukappaleista ja purin nappilistat. Kaikki langanpääthän olin tunnollisesti jo päätellyt (Niinkuin muka rumasta neuleesta tulisi taianomaisesti parempi kun tekee viimeistelytyöt nopeasti.), joten nekin piti kaivaa neuleesta esille. Tällä kertaa pääntiestä tuli parempi. Ja ainakin sain lisäkokemusta niin patenttineuleen purkamisesta kuin kavennusten suunnittelustakin. Pakko nähdä ne positiiviset puolet asiassa. :)

Kun kerran purkamaan oli ryhdytty, neuloin myös nappilistat uudella tavalla. Tällä kertaa joustinneuleena (1 oikein, 1 nurin), ja lisäsin muutaman silmukan poimittujen silmukoiden lisäksi. No, eipä tämäkään juttu mennyt ensimmäisellä kerralla "nappiin"... Neuloin listat kolme-neljä kertaa, ennen kuin lopputulos oli tarpeeksi hyvä. Sen siitä saa, kun aloittelija alkaa neuloa omasta päästä ilman valmiita silmukkalukuja!

Hihojen resorit tein 2 oikein, 2 nurin -joustinneuleena, jotta hihansuut olisivat supussa. Kun hihat ovat riittävän pitkät, ne suojaavat pikkuisen sormia kylmältä. Harkitsin myös hihansuun yli vedettävän läpän neulomista, mutta ainakin toistaiseksi tuo pelkkä resorikin näyttää toimivan tarpeeksi hyvin.

Koristeeksi päädyin virkkaamaan pienen pupusen. Pupustakin vasta se kolmas versio oli onnistunut. Pupun muotojen hienosäätö onnistui muuten kätevästi pingotuksen avulla. Pupun suu ja nenä on tehty kissatyyliin, sillä muuten pupusta olisi tullut jotenkin irvistävän ja kammottavan näköinen. Kokeilin perinteistä "ristisuuta" ja tavallista hymysuutakin, mutta ne eivät näyttäneet ollenkaan kivoilta. Mutta eipä tuo niin tarkkaa ole, millainen turpavärkki on. Pääasia että näyttää ystävälliseltä pikku pupulta!

Kivointa mallin miettimisessä oli huomata, että vain mielikuvitus on rajana siinä millaisia koristeita virkkaa. Pupun sijaan olisi voinut tehdä vaikka kissan, koiran, kalan, perhosen, talon, auton, tikkarin, karkkeja (sellaisia "paperikääreisiä") tai purjeveneen. Ja apuna olisi voinut käyttää helmiä, silkkinauhaa tai nappeja.

Seuraavaksi puikoilla kolisee mohairhuivi, jonka ehdin täpärästi aloittaa Ellan syntymää edeltävinä päivinä, mutta joka on siitä asti saanut olla koskemattomana. Uusiakin projekteja on jo odottamassa. Loppuviikosta lähdemme joululomalle Espanjaan, joten parin tuhannen ajokilometrin aikana ehtii hyvin kutoa, kun saa matkustaa vauvan seurana takapenkillä. Hyvää joulua vaan kaikille!