Pääsin sairaalan lepovuoteelle köllöttelemään jo raskausviikolla 33, kun lapsivedet alkoivat karata omille teilleen. Aika ei sairaalassa tullut pitkäksi; olihan minulla käsitöitä ja lukemista mukana. Samalla totuin täkäläiseen tapaan dubata kaikki tv-ohjelmat, kun tuli päivän mittaan katsottua tv:tä. Kotona tv:n katselu on ollut vähissä juuri tuon typerän dubbauksen vuoksi. On outoa katsoa jotain tiettyä näyttelijää, jonka ääni onkin ihan eri kuin mitä se oikeasti on. Ja varsinkin tosi-tv-ohjelmien dubbaukset ovat erittäin teennäisen ja keinotekoisen kuuloisia. Mutta nyt löysin muutaman suosikkiohjelman, ja huomasin että täällä tulee vähintään kaksi lemmikkiohjelmaa joka päivä.

Mutta siis takaisin aiheeseen. Ajankulua oli potilaille järjestetty myös sairaalan toimesta. Kerran viikossa osastolle tuli ryhmä rouvia opastamaan potilaita askartelussa. Jokainen askarteluhalukas sai valita mieluisen tuotteen (lelun, ruokalapun, kauratyynyn tms.) työn alle. Materiaalit ja välineet annettiin sairaalan puolesta. Ja minähän tartuin heti tilaisuuteen. Vietin sairaalassa 9 päivää ennen synnytystä, joten ehdin mukaan kaksiin askarteluihin. Molemmilla kerroilla halusin tehdä vauvalle pehmolelun. Lelut on ommeltu käsin, ja täytetty vanulla.

Pehmolelukissat

Kissojen naamat on kirjailtu langalla. Kaulaan kissoille on solmittu rusetit silkkinauhasta. Isommalla kissalla on etupuolella tasku, johon pikkukissa mahtuu sisään. Hauska ja yksinkertainen idea.

Pehmopallo

Palloon voisi myös laittaa kulkusen sisälle, mutta minä jätin kulkusen laittamatta. Koiramme ovat vauvan leluista varmasti jo muutenkin ihan riittävän kiinnostuneita, ilman että lelussa vielä olisi erittäin houkuttelevasti kilisevä kulkunen.

Oli tosi mielenkiintoista tutustua tällaiseen viriketoimintaan asiakkaan kannalta. Itsekin kun opiskelen ohjaustoimintaa, niin tiedä vaikka joskus itsekin olisin vastaavaa "ryhmää" ohjaamassa. Homma toimi niin, että ensin potilas valitsi minkä tuotteen haluaa tehdä, ja sen jälkeen rouvat laittoivat hänelle valmiin paketin jossa oli kaikki tarvittava: kankaat, neulat, langat ja vanu. Kankaat oli leikattu ja harsittu valmiiksi, mikä oli minulle pieni pettymys. Mutta ehkä homma toimii kokonaisuudessaan paremmin niin. Kaikki potilaat kun eivät välttämättä ole niin taitavia vaikkapa kankaan leikkaamisessa, ja näin heidänkin on helppo ryhtyä toimeen.

Pikkutarkkana ihmisenä minua tosin vähän häiritsi se, ettei alkuvalmisteluja oltu tehty yhtä rakkaudella kuin mitä itse olisin ne tehnyt. Kappaleita ei oltu harsittu millilleen kohdalleen jne. Mieluusti olisin myös kirjaillut kissojen naamat ennenkuin kappaleita oli harsittu. Olisi sujunut vähän helpommin. Mutta sellaistahan se on. Ei pidä katsoa lahjahevosen suuhun! Joka tapauksessa olin tosi iloinen, kun sain synnytystä odotellessa puuhailla jotain aivan erityistä vauvaa varten.